Kunnallisvaalien alla mietityttää se, ketkä kaupungin asioista todella päättävät. Tässä ohessa minua mietityttää usein myös se, millä perusteilla meillä asiosta päätetään. Sanotaan, ettei päätöksiä yhteisistä asioista saisi tehdä aattella tai tunteella, vaan faktojen perusteella. Totta. Mutta tarkastellaanpa niitä faktoja, joita kaupunkilaisille ja päättäjille mielipiteiden ja päätösten tueksi tarjoillaan. Itse menetin luottamukseni puolueettomiin faktoihin ja lukuihin Karhen koulun edellisen lakkautuskeskustelun aikaan 2013. Silloin piirrettiin koulualueet uusiksi. Esityksessä Karhen koulualueen uusi raja Viljakkalan suuntaan olisi kulkenut alle kilometrin päässä Karhen koulusta, paikassa, josta Viljakkalan koululle on matkaa 12 kilometriä. Yllättäen tämän suppeahkon alueen sisäpuolelle jäävä oppilasaines näytti laskelmissa varsin niukalta. Kyläläisten kuulemistilaisuudessa ilmoitettiin tietyn luokka-asteen oppilasennuste, mutta kävikin ilmi, että pelkästään kuulemistilaisuudessa läsnä olevilla kyläläisillä oli yhteensä enemmän tuon ikäisiä lapsia kuin tässä esitetyssä laskelmassa. Kaikki nämä lapset olivat aivan normaalisti kirjoilla omissa kotiosoitteissaan.
Haluan aina uskoa ihmisten reiluuteen ja vilpittömyyteen, mutta esimerkiksi tässä tapauksessa en pystynyt parhaalla tahdollanikaan ajattelemaan, etteikö uusilla rajoilla ja tilastoilla ”joissa tietysti saattaa olla joitain puutteita” olisi haluttu manipuloida päätöksentekoa. Jos me oikeasti haluamme, että demokratia toimii, niin päättäjillä pitää olla käsissään oikeat faktat päätöksenteon tueksi. Kovien faktojen lisäksi päätöksenteko perustuu toki myös arvioihin, koska me rakennamme tulevaisuutta, emme tätä hetkeä. Arvio on aina vain arvio, mutta myös niihin meidän pitäisi pystyä luottamaan sen verran, että ne on tehty puolueettomasti. Valmistelevilla virkamiehillä on iso vastuu siitä, mitä esitetään ja miten esitetään. Ei voida millään olettaa, että jokainen valtuutettu tekee itse jokaista esitystä varten valtavan taustatyön tutkien, laskien ja haastatellen. Ei ole kohtuullista olettaa, että kaikki päättäjille tarjoiltava taustatieto täytyy kyseenalaistaa. Silti yksin selkeä harhautusyritys johtaa automaattisesti luottamuspulaan. Mikä konsulttifirma, kenen valitsema, kenen asialla?
Varsinkaan nopeasti läpirunnottujen esitysten kohdalla tavallisen työssäkäyvän ihmisen on mahdoton ehtiä mukaan selvittämään faktoja. Kaupunkilaisilla ja heidän valitsemillaan valtuutetuilla ei ole vapaa-ajallaan aikaa tehdä sellaista selvitystyötä, josta toisille maksetaan palkkaa. Eikä sitä aikaa täydellisessä maailmassa tarvitsisikaan olla. Täydellisessä maailmassa selvitykset olisivat niin puolueettomia ja luotettavia, että niiden perusteella olisi turvallista muodostaa oma mielipiteensä. Anteeksi kun sanon tämän, mutta en usko, että elämme aivan tällaisessa täydellisessä maailmassa. Emme Suomessa, mutta emme myöskään Ylöjärvellä. Äidinkielen tunneilla opetettiin, että mielipidekirjoituksessa pitää aina olla jonkinlainen muutosehdotus. Niin. Pitäisikö esitysten laatijoilla olla jonkinlainen vastuu päättäjille tarjoamastaan informaatiosta? Riittääkö pelkkä omatunto, vai täytyisikö faktojen värittämisellä olla seuraamuksia? Tai sitten ehdottaisin vaan, että pelattaisiin reilua peliä, kaikki. Leikittäisiin täydellistä maailmaa.
Suomen Kataja Ry