Tuulivoima-alueita on alettu kaavoittamaan myös Ylöjärvelle, Kurun Patakorpeen ja Karhelle, joista ensin mainittu kansallispuiston läheisyyteen. Olen erittäin huolestunut asiasta ja alueiden lähellä asuvat kuntalaiset ovat kauhuissaan heidän takapihoilleen suunnitelluista voimalapuistoista. Aiheesta on uutisoitu viime aikoina runsaasti eri medioissa ja adresseja kerätty tuulivoimapuistoja vastaan. Asukkaiden huolen ymmärtää ja myös tuulivoimaloiden haittavaikutukset on mielestäni syytä nostaa esiin.
Luonnonvarakeskuksen ja Suomen luonnonsuojeluliiton asiantuntijat ovat kertoneet tuulivoimaloiden aiheuttamista haitoista kattavasti.
Luonnonvarakeskuksen mukaan huoli ei ole tuulesta temmattu.
Tuulivoimaloilla on isot vaikutukset alueen eläimistöön. Tutkittuja vaikutuksia ovat muun muassa populaatiokokojen pieneneminen, muutokset soidinkäyttäytymisessä, poikastuoton väheneminen sekä poikaskuolleisuuden kasvu. Tuulivoimaloiden on havaittu vaikuttavan esimerkiksi kurkiin ja pöllöihin jopa viiden kilometrin päässä ja voimalat näyttävät häiritsevän myös esimerkiksi metsäkanalintujen, kuten metson, soidinta ja lisääntymistä.
Linnut ja lepakot saattavat lentäessään törmäillä voimaloihin, mutta monet lajit myös pakenevat asuinpaikoiltaan niiden vuoksi. Tällöin riskinä on, etteivät eläimet selviä uusissa paikoissa, joissa niille ei välttämättä riitä elintilaa eikä ravintoa. Sekä aikuisten että poikasten kuolemat voivat lisääntyä.
Turun yliopiston tutkimuksessa huomattiin, etteivät lepakot voi hyvin tuulivoimaloiden lähellä. Tutkimus Suomessa on kuitenkin vasta alkamassa. Luonnonvarakeskus selvittää parhaillaan, kuinka tuulivoimalat vaikuttavat susiin, metsäpeuroihin ja maakotkiin.
Asiantuntijat ovat huolissaan myös ympäristöjen pirstoutumisesta, tilanteessa, jossa jokainen kunta kaavoittaa tuulivoimaloita mielensä mukaan, kiinteistöverojen toivossa. Talous ajaa tällä hetkellä ja tuulivoimafirmat kilpailevat keskenään alueista. Yksi iso ongelma asiantuntijoiden mukaan on myös se, että yhteisvaikutuksia ei arvioi kukaan. Eri kunnissa voi olla viereisiä voimalahankkeita hyvinkin lähellä toisiaan.
Tuulivoimaloiden rakentamisen vauhtisokeudesta on huolissaan myös Suomen luonnonsuojeluliitto. Voimalahankkeita on vireillä tuhansia eri puolilla Suomea. Heidän mukaansa, hankekarttaa tarkastellessa on vaikea nähdä, että sinne jää ekologisia yhteyksiä jäljelle, mikäli kaikki hankkeet toteutuvat. On erittäin haitallista, kun elinympäristöt pirstoutuvat. Monet lajit ovat vaarassa.
Ekologiset yhteydet eli kulkureitit ovat elämille elintärkeitä. Vastaavana esimerkkinä se, kun Suomeen rakennettiin aiemmin kiivaasti vesivoimaa, patoaminen tuhosi vaelluskalakannat.
Kiireellä pilattuna vihreä siirtymä siis voi kääntyä itseään vastaan. Tavoitteenahan pitäisi olla yhteiskunnan siirtyminen kohti ekologisesti kestävää taloutta, joka ei perustu luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen.
Jotta rakentaminen ei aiheuttaisi luontokatoa, tuulivoimalat tulisi sijoittaa järkevästi. Tuulivoima, kuten muukin teollinen rakentaminen, pitäisi sovittaa mieluiten jo rakennettuun ympäristöön. Tuulivoimaloita suunnitellaan kuitenkin Suomessa nyt lukuisten luonnon- ja kansallispuistojen, soidensuojelualueiden, Natura-alueiden sekä virkistyskäyttöalueiden välittömään läheisyyteen.
Mikään teollinen rakentaminen ei tällaisten alueiden lähelle kovinkaan hyvin sovellu. Meillä täytyy olla myös hiljaisia alueita, joilla niin eliöt kuin ihmisetkin voivat nauttia luonnon rauhasta.
Tuulivoimalat tulisikin siis mielestäni sijoittaa jo rakennetuille alueille, ei ekologisten käytävien päälle, ei lähelle kauniita järvimaisemia, koskematonta luontoa eikä kansallispuistojen liepeille.
Tomi Saaristo
Valtuuston II varapuheenjohtaja
Teknisen lautakunnan puheenjohtaja
Kuntavaaliehdokas (Suomen Kataja)